sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Tavoitteena työ -seminaaripäivien antia

Vaikka harjoitteluni pääpaino oli toukokuussa, teimme harjoittelupaikan kanssa sopimuksen, että siirtäisin pari harjoittelupäivää kesäkuulle, jotta voisin osallistua Tavoitteena työ - työllistymisen seminaaripäiviin. Seminaari järjestettiin Helsingin Paasitornissa 6.-7.6.2018. Luennoitsijat olivat pääasiassa suomalaisia, mutta kanadalaisen järjestön CASEn Annette Borrows saapui kertomaan, miten Kanadassa on onnistuttu työllistämään 25% kehitysvammaisista henkilöistä. Vaikka Borrows piti kanadalaista lukua pienenä, Suomen luku kalpeni sen rinnalla. Suomessa vain noin 2% kehitysvammaisista työikäisistä henkilöistä on palkkatöissä. Annette Borrows kuitenkin valoi uskoa, että luku on mahdollista saada nousemaan. Mikäli olet kiinnostunut tarkemmista luvuista kehitysvammaisten henkilöiden työlllistymiseen liittyen, lue raportti tästä linkistä.

Seminaaripäivät aloitti Itä-Suomen dosentti Arto O. Salosen puheenvuoro, jossa nostettiin esille erityisesti perustason luotaavia pohdintoja. Mitä on olla ihminen ja mitä on ilo? Kiitos mahtavan esityksen, paljon ajatuksia heräsi. Nyky-yhteiskunnassa painottuu vahvasti kuluttaminen ja talous niine arvoineen, kun tärkeää olisi miettiä asioita myös monilta muilta kanteilta. Kun ajattelee, mitä kaikkea Suomen perustuslaissa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa jo sanotaan, on hämmentävää, miten paljon painoarvoa lasketaan vain niille tekijöille, jotka voidaan kääntää numeromuotoon. Näistä mainitakseni ensimmäisenä ihmisyys. Perustuslain 6§:ssä sanotaan: 

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Ja kun ajatusta jatketaan perustuslain 18 §:llä, ollaan hyvin lähellä Palkkaa mut -hankkeen ydinajatusta.
"Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla."

YK:n ihmisoikeusjulistus löytyy täältä.  Artiklat 1 ja 2 puhuvat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Artikla 23 sen sijaan ihmisen oikeudesta työntekoon. Koen, että monilla kehitysvammaisilla ihmisillä on halu tehdä työtä, sillä yhteiskunnassamme työtä on pidetty pitkälti myös keinona osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa.

Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopiston dosentti pohti, mitä tarkoittaa olla ihminen.


Arto O. Salonen pohti myös iloa. Usein ystäväpiirissämme sanomme puhuttaessa arjen haasteista ja toista kannustaessamme niistä selviämiseen, että "ilon kautta".  On helppo arjessa valittaa kiireestä, kadonneista vaatteista, kun pitäisi vain ehtiä töihin ja päiväkotiin ja kouluun. 

Kun ajattelee, että työ/päivähoito/koulu otettaisiin kokonaan pois, 
häviäisikö elämästämme myös paljon iloa? 

Arkinen onni ja ilo ei aina ehkä pääse ansaitsemaansa spottivaloon, vaan sitä on helpompi parjata. Suuri osa elämästä on kuitenkin arkea ja koen, että arjen on mahdollista olla myös tyydyttävää sekä iloa tuottavaa. Kyllä on mukavaa mennä arjen rytmiä ylläpitäviin yksiköihin ja tavata muita ihmisiä samassa tilanteessa. Oli se sitten päiväkoti-ikäisten leikit, koululaisten koulupäivät tai vaikka työyhteisö uusine haasteineen. 


Pelkkä raha ja materia eivät takaa onnea ja iloa. Mistä sinun onnesi ja ilosi koostuvat?

Päivähoidossa, koulussa, kuten myös työpaikoilla luodaan erilaisia verkostoja. Toki verkostoja muodostavat sukulaiset, naapurustot ja vapaa-ajan harrastusporukatkin. Jos pitäytyy pelkästään ajattelemassa yksilöllisyyttä ja sitä, mitä minä (ja vain minä) haluan elämältä ja tältä päivältä, voi helposti käydä niin, että yhteisöllisyys katoaa. Ihminen kuitenkin tarvitsee muita ihmisiä ollakseen ihminen. Arto O. Salonen herätteli alla olevan kuvan kautta pohtimaan sitä, mitä liiallisesta yksilöllisyydestä voi seurata. 
Monissa tutkimuksissa monilta eri aloilta on todettu, että verkostot ovat erittäin tärkeitä. Erityisen tärkeitä ne ovat ihmisen kehitykselle. Aiheeseen liittyen hyvä artikkeli tässä , tässä ja tässä.

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen. Yksilöllisyyttä painottavan yhteiskunnan riskinä on eristäytyminen, kun sen sijaan olisikin tärkeää luoda tukevia verkostoja. Ne voisivat tukea myös hyvinvointia.                

Kun asiaa pohtii kehitysvammaisten henkilöiden näkökulmasta, on huomattavissa, miten tärkeää työelämässä mukana oleminen on varmasti heillekin! Kehitysvammaisten tukiliiton Kari Vuorenpää luennoi mm. työtoimintaan liittyvistä ristiriidoista. Niistä on kooste alla olevassa kuvassa. 

Kari Vuorenpää Kehitysvammaisten tukiliitosta nosti esille työtoiminnan ristiriitoja. 

Annette Borrows toi esityksessään ilmi, että muutos on mahdollista, mutta se tarvitsee uudenlaista asennetta. Vastuullisuus bisnesmaailmassa on tällä hetkellä nousussa oleva trendi, jonka ainakin kanadalaiset ovat osanneet brändätä hyvin. Jos Kanadassa on jo noin neljännes kehitysvammaisista henkilöistä palkkatöissä, se lienee mahdollista myös Suomessakin. Mitä työvoiman lisääntyminen yhteiskunnassamme voisi tarkoittaa? Talouskasvua? Parempaa osallisuutta niin kansalaisena kuin työntekijänä? Hyvinvointia? Tyytyväisyyttä? Yritysten yhteiskuntavastuullisuudesta voi lukea enemmän vaikkapa täältä tai myös täältä. Olen sitä mieltä, että vastuuta ei voi kuitenkaan sysätä yritykselle, vaan on tärkeää muistaa yritysten olevan osa yhteiskuntaa, jolloin vastuu asiasta on myös jokaisella yksilöllä. Tärkeää on se, miten yksilöt kohtaavat toisensa, sillä loppupelissä kyse on ihmisten välisistä asenteista ja kohtaamisista.


CASEn Annette Borrows esitteli kanadalaista mallia kehitysvammaisten henkilöiden työllistämiseksi. 

Ajattelen, että sosiaalityöntekijöiden olisi syytä nostaa osaamistaan esille myös laajemmalti yhteiskunnassa. On tärkeää osata kertoa, miksi muutosta tarvitaan ja miten se vaikuttaisi tulevaisuudessa. Jos kehitysvammaiset ihmiset pääsevät aidosti mukaan työelämään, työelämä voisi muuttua inhimillisemmäksi myös meille kaikille. Työnantajat ovat Kehitysvammaliiton raportin mukaan ilmaisseet, että kehitysvammaisen henkilön palkkaaminen on vaikuttanut positiivisesti työyhteisön ilmapiiriin.

Lisäksi on mainittava, että seminaarissa sai ensi-iltansa myös Kehitysvammaliiton uusi video, joka koskee erityisesti Palkkaa mut -hanketta. Sen voit katsoa tästä. 

Oli siis kyse erittäin laadukkaasta ja monipuolisesta seminaarista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minne juna sitten vie?

Kiitos Kehitysvammaliitto huikeasta ja monipuolisesta harjoittelusta! Ja sitten kasvot kohti aurinkoa ja kesää!  Ja jo...